+358 40 168 6300

    

 

Blogi

  

  • Tunnustan. On ollut haasteellista pysyä rutiineissa ja työssä kiinni, kun oikeastaan mitään rytmiä tai raameja ei ole ollut, ellei ole niitä itse tehnyt. Lipsuminen on ollut houkuttelevaa, mutta onneksi aina sitä jotenkin on itsensä saanut ruotuun. 

    Se, miten ulkopuoliset näkevät asian, ei kerro ihmisen tilanteesta todellisuudessa yhtään mitään. 

    Olen törmännyt tähän monesti vuosien ja vuosikymmenten varrella. Kun olin kotona lasten ollessa pieniä, ulkopuoliset näkivät konkreettisesti minun olevan kotona vain lasten kanssa. Harvalle tuli 1990-luvun loppupuolella mieleen etätyöt. Nyt kaikkien tietoisuudessa oleva työntekemisen malli. 

    Tai sitten myöhempinä aikoina, kun ulkopuoliset näkivät minun tulevan ja menevän työpaikalle, milloin mihinkin aikaan. Voiko sellainen edes tehdä töitä, kun ei viivy työpaikalla kuin hetken? No, tänä päivänä tiedämme, että kaikki työ ei ole sidottu työpaikkaan. Tiedostamme sen, että tehokkuudesta ei kerro se, kuinka monta tuntia olemme työpaikalla vaan se paljonko saamme aikaan. Näin on ymmärryksemme työntekoa kohtaan muuttunut.

    Itse olen elänyt lähes koko työurani ajan elämää, jossa työn ja vapaa-ajan raja on ollut häilyvä. Ymmärrän hyvin ihmisiä, joille on tärkeää erottaa työaika ja vapaa-aika. Itsekin olen sitä yrittänyt, mutta kun minä olen yhtä kuin yritykseni ja työni, ei niitä minusta irti saa. Toki määrittelen itselleni työajat, vapaapäivät ja lomat, mutta ei ne kalenterimerkinnät vapaasta tarkoita sitä, että pää lähtee vapaalle juuri silloin kun kalenterissa niin lukee. Ei ne ajatukset noin vain lopu. Toki se on myös toisinpäin. Aina ei ajatus kulje työajalla. Mutta itse en koe sitä ongelmaksi tai rasitteeksi, se on tapa elää. Toki minulla on aikoja, jolloin teen pitkää päivää ja vastapainoksi vapaata, totta kai. Mutta työn ja vapaan häilyvä raja on elämäntapa.

    Mutta nyt. Kun maailma on elänyt poikkeuksellisessa tilanteessa ja työntekemisen tavat ovat muuttuneet, on itselläkin ollut vaikeuksia rytmittää työntekoa. On ollut hetkiä, kun pää on ollut aivan tyhjä ja epätoivo painanut päälle. Tästä kaikesta huolimatta, olen määrätietoisesti kehittänyt itseäni ja yritystäni. Eihän se ulkopuolisille ole edes näyttänyt työlle. Ei miettiminen ja suunnitteleminen päällepäin näy. Varsinkaan, jos sitä tekee päivästä toiseen kotona. Tällaisessa tapauksessa ei ulkopuolelta myöskään tule kannustusta tai kiitosta, koska enhän heidän silmissään ole tehnyt mitään. 

    Yksinyrittäjä kun olen, onnekseni olen hyvin sisältäpäin ohjautuva. Päivän jälkeen, jolloin en ole saanut mitään näkyvää aikaiseksi, pystyn kiittämään itseäni ahkeruudestani. Loppujen lopuksi kuitenkin kaikki näkymätön työ tulee näkyväksi tavalla tai toisella, asiakkaan parhaaksi. Yksi näkymättömän työni tulos on nyt kaikkien näkyvillä, täysin uusitut nettisivut. 

    Nettisivujen lisäksi olen panostanut sosiaaliseen mediaan. Empeirikelle on luotu oma Instagram-tili ja Facebook-tili on saanut uuden ilmeen. Näiden kanavien kautta tulet saamaan tietoa Empeiriken toiminnasta sekä erilaisia valmennuksellisia vinkkejä. 

    Ota siis Empeiriken Facebook ja Instagram seurantaan.

      Takaisin